paralingvistisiä

Paralingvistiset viestinnän piirteet tarkoittavat niitä ominaisuuksia, joita käytetään puheen yhteydessä, mutta jotka eivät ole itse sanoja tai sanallisen viestin rakennetta. Paralingvistiset tekijät voivat välittää tunteita, asenteita ja viestin pragmatiikkaa sekä tukea, vahvistaa tai muuttaa sanallisen sisällön tulkintaa.

Keskeisiin paralingvistisiin piirteisiin kuuluvat intonaatio, äänenkorkeus ja -väritys, puheen tempo ja rytmi, sekä äänenvoimakkuuden vaihtelut. Myös taukojen, hengityksen ja äänenlaadun muutokset toimivat näkin vihjeinä. Lisäksi nonverbaaliset äänteet kuten nauru, huokaukset tai epävarmuutta ilmaisivat äänteet voivat kuulu paralingvistisiin keinoihin. Nämä tekijät voivat esiintyä sekä yksittäisten sanojen ulkopuolella että koko puheen sävyissä.

Toiminnallisesti paralingvistiset vihjeet välittävät tunteita, asennetta ja viestin pragmatiikkaa sekä auttavat kuulijaa erottamaan esimerkiksi sarkasmin, loukkauksen tai myönteisyyden. Ne voivat korostaa tai pehmentää sanottua ja vaikuttaa viestin uskottavuuteen sekä tulkintojen nopeuteen.

Konteksti ja kulttuuri vaikuttavat paralingvistisiin merkityksiin; sama piirre voi tulkita eri tavoin eri kielissä ja kulttuureissa, ja kulttuurienväliset erot voivat johtaa väärinymmärryksiin. Tutkimusparalingvistiikassa käytetään akustista analyysiä, kuulijakokemuksen tutkimusta sekä havainnointia, ja sillä on sovelluksia puheentunnistuksessa, kielten opetuksessa, psykologiassa sekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.