argumentaatiosta

Argumentaatiosta on käsite, joka viittaa argumentaation tutkimukseen ja käytäntöön: prosessiin, jossa ihmiset esittävät perusteita väitteidensä puolustamiseksi, kumoamiseksi tai neuvottelemiseksi. Se kattaa sekä argumentin rakenteen että sen arvioinnin: relevanssin, riittävyyden ja hyväksyttävyyden. Tutkimus on poikkitieteellistä ja yhdistää filosofian ja logiikan lisäksi retoriikan sekä viestintätieteet.

Keskeisiä käsitteitä ovat väite, data ja perustelu sekä mahdolliset lisäykset kuten rajoitteet ja vastaväitteet. Esimerkiksi Toulminin malli kuvaa väitteen muodostumista datan ja warrantin välisellä yhteydellä. Muita vaikutusvaltaisia lähestymistapoja ovat pragma-dialektikka, joka tarkastelee argumentoivaa vuorovaikutusta säännösten ja kriittisen keskustelun kontekstissa, sekä erilaiset argumentointikuvioita eli malleja siitä, millaisia perusteluja ihmiset yleensä käyttävät. Virhepäätelmät sekä kriittinen ajattelu kuuluvat epämuodollisen logiikan alueeseen.

Sovelluksia on monia: koulutus kriittisen ajattelun kehittämiseksi, oikeudellinen ja poliittinen argumentointi sekä journalismi. Tekoälyssä ja laskennallisessa argumentaatiossa pyritään analysoimaan ja tuottamaan argumentteja automaattisesti. Historian keskeisiä vaikuttajia ovat Stephen Toulmin sekä Perelman ja Olbrechts-Tyteca; myöhemmin ovat korostuneet Douglas Walton sekä van Eemeren ja Grootendorst.

Argumentaatiosta tarjoaa välineitä siihen, miten väitteet esitetään selkeästi, miten niitä arvioidaan kriittisesti ja miten kiistanalaisia kysymyksiä käsitellään eri yhteisöissä.