antimykoottisissa

Antimykoottisissa tarkoitetaan antifungaalisia aineita sekä niiden käyttöä sieninfektioiden hoidossa. Termi kattaa sekä yksittäiset lääkevalmisteet että hoitokäytännöt, joissa sieni-infektio diagnosoidaan ja hoidetaan. Hoito voi olla paikallista iholle tai limakalvoille tai systeemistä vakavammissa infektioissa.

Keskeiset lääkeaineet ja mekanismit: polyenit kuten amfoterisiini B ja nystatiini, jotka sitoutuvat sienikalvon ergosteroliin; azolit kuten fluconazole, itraconazole, vorikonazole ja posakonazole, jotka estävät ergosterolin synteesiä; echinocandinit kuten kaspofungiin ja mikafungin, jotka estävät β-1,3-glukaanin synteesiä solukalvossa; allylaminit kuten terbinafiini, jotka estävät squaleneepoksidaasin toimintaa. Valinta riippuu infektion luonteesta ja sijainnista.

Käyttökohteet: iho- ja limakalvoinfektiot sekä systeemiset infektiot kuten kandidoosi ja aspergilloosi. Hoitojakso ja annostus määritellään infektion lajista, vakavuudesta sekä potilaan muista sairauksista riippuen. Resistenssi ja hoitotulokset korostavat oikeaa diagnoosia ja potilaalle räätälöityä hoitoa sekä hoidon seurantaa.

Turvallisuus ja seuranta: antifungaalien haitat vaihtelevat ryhmästä toiseen ja voivat sisältää maksaan tai munuaisiin liittyviä vaikutuksia sekä ruoansulatuskanavan oireita. Lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla merkittäviä, ja hoitoa seurataan laboratoriokokein sekä kliinisin oirein. Kehitys on edennyt polyeneista kohti azoleja ja edelleen kohti laajakirjoisempia echinocandineja.