anastomoseja

Anastomooseja ovat kirurgisesti luotuja yhteyksiä kahden putkimaisten rakenteiden välillä, kuten verisuonen, ruoansulatuskanavan tai muiden biologisten kanavien välillä. Niiden tarkoituksena on palauttaa tai ylläpitää jatkuva virtaus kudosten välillä ja mahdollistaa nesteiden sekä veren kierto resektioiden tai siirtojen jälkeen. Anastomooseja tehdään sekä luonnollisten että kirurgisten viiltojen jälkeen korjaus- ja siirtotoimenpiteissä.

Tyypit ja esimerkit. Verisuonten anastomooseja voidaan tehdä end-to-end-tyyppisesti, jolloin päät yhdistetään suoraan, tai end-to-side -tyyppisesti, jolloin endi liittyy toisen rakenteen sivulle. Sivu-sivu (side-to-side) -anastomoosi tarjoaa toisinaan suuremman luumenin yhteyden. Ruoansulatuskanavan anastomooseja käytetään esimerkiksi suoliston resektioissa; yleisiä ovat end-to-end ja end-to-side -ratkaisut. Myös hermokudoksen siirroissa käytetään eräitä neurorrahia- tai neurorrhafiatekniikoita, joissa painopiste on toiminnan palauttamisessa.

Tekniikka ja materiaalit. Anastomoosien tekemiseen käytetään sutuuritekniikkaa, jossa käytetään monofilamenttista tai resorboituvaa suturea, sekä mekaanisia stapler-laitteita joissakin toimenpiteissä. Kirurgit voivat hyödyntää biologisia liima-aineita tai liima‑tyyppisiä ratkaisuja tukeakseen liitosta. Mikrokirurgiassa korostuvat tarkkuus ja hyvä verenkierron hallinta.

Komplikaatiot ja seuranta. Mahdollisia komplikaatioita ovat tukos (iskemia), vuoto tai fistulan muodostuminen, repeily tai infektio. Anastomoosin eheys arvioidaan postoperatiivisesti kliinisen tilan, kuvantamisen sekä joskus tähystyksen avulla.

Käyttökontekstit. Anastomooseja käytetään laajasti verisuonikirurgiassa, ruoansulatuskanavan korjaus- ja resektioissa sekä harvemmin muissa luminaalisissa rakenteissa. Niiden onnistuminen riippuu oikeasta tekniikasta, kudosten kunnosta ja potilaan yleisestä terveydestä.