anamneesissa

Anamneesi (lat. anamnesis) on potilaan kertoma sairaushistoria ja taustatiedot, joita terveydenhuollon ammattilainen kerää potilaan haastattelussa. Se on kliinisen arvioinnin keskeinen osa ja ohjaa diagnoosia sekä hoitotoimenpiteitä. Anamneesiin sisältyy nykytilaan liittyvien oireiden kuva sekä potilaan aiemmat sairaudet, leikkaukset, lääkitykset ja allergiat.

Lisäksi käsitellään perheen historiaa, sosiaalista taustaa, työtä ja elinolosuhteita sekä elämäntapoja, kuten tupakointi ja alkoholin käyttö sekä mahdolliset ympäristöaltistukset. Oireiden tarkka kuva, alkamisaika, eteneminen, laukaisevat ja helpottavat tekijät sekä aikajanallinen kehitys ovat olennaisia osia anamneesia.

Kokoaminen ja dokumentointi: anamneesi kerätään ensisijaisesti potilaan kanssa käydyssä haastattelussa. Lääkäri voi käyttää sekä avoimia että tarkentavia kysymyksiä sekä standardoituja kyselyjä. Tarvittaessa tietoja voidaan täydentää vanhoista terveydenhuollon tiedoista tai läheisten antamien tietojen avulla.

Merkitys ja rajoitteet: hyvä anamneesi parantaa diagnosointia, kohdentaa lisätutkimukset ja tehostaa hoitoa. Haasteita voivat olla muistinrajoitteet, kielimuuri sekä kulttuuriset erot ja potilaan viestintätaidot. Anamneesin laatu vaikuttaa olennaisesti hoitopäätöksiin ja potilasturvallisuuteen.