anaforassa

Anaforassa on retorinen keino, jossa saman sanan, lauseen tai lauseenosan toisto toistuu peräkkäisten lauseiden alussa. Tämän toiston tarkoituksena on korostaa viestin ydin, luoda rytmiä ja sitoa tekstiä tai puhetta yhteen. Anafora voi esiintyä sekä kirjoitetussa että puhuttavassa kielessä ja se ajatellaan usein vaikuttavaksi tekniikaksi, jolla saadaan kuulija tai lukija kiinnittänyt huomionsa toistettuun sisällön osaan.

Käytännössä anafoora ilmenee esimerkiksi toistamalla saman alun sanan tai lauseen useamman kerran. Esimerkiksi: “Me odotamme parempaa. Me teemme töitä sen eteen. Me uskomme voivamme tämän.” Tällainen toisto luo rakennetta ja voimakasta tunnereaktiota. Anafora voi esiintyä yksittäisten virkkeiden alussa, lauseketjuissa tai runsaammin koko kappaleen sisällä. Sen vastakohtana on epifora (epistrofe), jossa toisto tapahtuu lauseiden lopussa.

Etymologisesti termi juontaa kreikan sanoista ana (ylös, uudelleen) japherein (kantaa), ja se on yksi vanhimmista retoriikan keinoista, jota on käytetty klassisessa puheessa sekä modernissa kirjallisuudessa, politiikassa ja populaariviestinnässä. Nykyään anafooraa käytetään sekä teoreettisissa analyyseissä että käytännön kirjoittamisessa rytmin, selkeyden ja tunteellisen vaikutuksen vahvistamiseksi.