altistumisarvoista

Altistumisarvot ovat mitta- tai arvioarvoja, joita käytetään määrittämään, millä tasolla ihmiset voivat olla altistuneita haitallisille tekijöille kuten kemiallisille aineille, säteilylle tai fysikaalisille tekijöille. Ne muodostuvat yleensä erillisiksi kriteereiksi, kuten aikakeskiarvot (yleensä 8 tunnin työvuoron aikana) ja lyhytaikaiset altistumisarvot (STEL, esimerkiksi 15 minuutin jaksoissa), sekä mahdolliset huippuarvot. Altistumisarvot voivat koskea hengityssijaintia, ihon tai suun kautta tapahtuvaa altistumista sekä eri toimintaympäristöjä.

Käyttötarkoitus on tuki riskinarviointiin ja työympäristön hallintaan: jos mitattu tai arvioitu altistus ylittää altistumisarvot, tarvitaan toimenpiteitä, kuten paremman ilmanvaihdon, työaikojen säätöä, suojavarusteiden käyttöä tai tuotantoprosessien muutoksia. Altistumisarvot toimivat viitearvoina sekä työnantajille että valvoville viranomaisille riskien tunnistamisessa ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden priorisoinnissa.

Lainsäädäntö ja ohjeistukset: Suomessa altistumisarvot määritellään sekä kansallisissa ohjeistuksissa että EU:n lainsäädännön puitteissa (esimerkiksi REACH- ja CLP-asetukset) ja niihin viitataan työterveys- ja turvallisuuslaitoksen sekä muiden viranomaisten julkaisuissa. Arvot voivat olla ainekohtaisia sekä riippuvaisia altistumistavasta ja -ajoista.

Rajoitukset: Altistumisarvot eivät ole suoraan ominaisuus tai taudiriskin kiinteä mitta, vaan ne kuvaavat altistumistilanteen mahdollisuutta; yksilölliset tekijät, mittausmenetelmät ja erityisolosuhteet vaikuttavat toteutettuun riskien arviointiin. Esimerkkinä 8 tunnin TWA-arvoa koskeva säädetty raja-arvo, jonka ylittäminen voi johtaa tarvetta toimenpiteille työpaikalla.