aliarvioinnissa

Aliarviointi tarkoittaa tilannetta, jossa arvioinnin tulokset alittavat todellisen arvon, suorituskyvyn tai potentiaalin. Se voi ilmetä koulutuksessa, työelämässä, taloudellisissa arvioinneissa sekä riskien hallinnassa. Aliarvioinnin taustalla ovat usein puutteelliset mittarit, vinoutuneet arviointikriteerit sekä tiedon puute, mikä voi johtaa epärealistisiin johtopäätöksiin.

Koulutuksessa aliarviointi voi näkyä liian lievän palautteen antamisena, arvosanojen aliarvioimisena tai potentiaalin aliarviointina suhteessa tehtyyn suoritukseen. Työelämässä vastaavat ilmiöt voivat heikentää ura- ja tehtäväkohtaisia päätöksiä, kuten rekrytoinnin, etenemisen tai koulutustarpeiden määrittelyn arviointia. Taloudellisissa ja riskinarvioissa aliarviointi voi johtaa epärealistisiin kustannusarvioihin, alihinnoitteluun tai riskien aliarviointiin.

Syitä ovat muun muassa kognitiiviset vinoumat kuten halo-efekti ja ankkurointi, epäselvät tai epätasapainoiset arviointikriteerit sekä puutteellinen kohdentaminen ja resurssien rajoitteet. Lisäksi mittareiden validiteetin puute, tiedon puute sekä poliittiset tai organisatoriset paineet voivat ohjata aliarviointiin.

Seuraukset voivat olla päätösten virheellisiä, motivaation ja sitoutuneisuuden heikkenemistä sekä osaamisen hyödyntämisen ja resurssien väärää kohdentamista. Aliarvioinnin ehkäisyyn voidaan käyttää useita keinoja: kriteerien selkeyttäminen, moninaiset mittarit ja triangulaatio sekä jatkuva palaute, arvioijien koulutus ja riippumattomuuden lisääminen. Lisäksi kannattaa hyödyntää objektiivisia mittausmenetelmiä ja säännöllistä tarkastelua, jotta epärealistiset arviot voidaan korjata ajoissa.