aktiivipartisiipin

Aktiivipartisiippi on suomen kielen epäfinite verbimuoto, joka ilmaisee toiminnan tekijän olevan lauseen subjekti. Sen muodot syntyvät tavallisesti verbin vartaloon lisättävällä -va- tai -vä-päätteellä, johon sovelletaan vokaaliharmoniaa. Esimerkiksi verbistä lukea muodostuu lukeva, tulla saa tuleva, kirjoittaa kirjoittava. Aktiivipartisiippi voi toimia adjektiivina ja muuttaa substantiivin: lauluva lapsi, tuleva presidentti, kirjoittava opiskelija.

Käyttö ja merkitys: aktiivipartisiippi kuvaa tapahtumaa samanaikaisesti päälauseen kanssa tai antaa yleisen määritelmän siitä, mitä subjekti tekee. Sillä on adjektiivinen rooli: se voi esiintyä attribuutteina ennen substantiivia tai predikatiivisesti lauseen osana. Esimerkit: lauluva lapsi (lapsi, joka laulaa), tuleva opiskelija (oppilas, joka tulee opiskelemaan). Aktiivipartisiippi voi myös tiivistää suhteellisen lauseen: lapsi, joka lukee -> lukevan lapsen kaltaisia ilmauksia voidaan käyttää tiivistettyinä.

Taivutus ja sanajärjestys: aktiivipartisiippi taipuu samalla tavalla kuin adjektiivit: sen pääte pysyy -va/-vä, mutta se saa taivutuspäätteen pääsanalleen sopivassa sijamuodossa ja luvussa. Esimerkiksi yksikkö: laulavan lapsen, tulevan professorin; monikko: laulavat lapset, tulevat professorit. The-partisiippia voidaan käyttää sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä, ja se tarjoaa tiiviin keinon ilmaista toiminnan tekijä suhteessa päälauseseen.

Verrattuna passiivipartisiippiin ja muihin epäfiniteihin muotoihin, aktiivipartisiippi korostaa tekijän toimintaa ja on yleisesti käytössä adjektiivisessa tehtävässä sekä relaatiolauseiden korvaajana.