akklimointia

Akklimointi (engl. acclimation) on yksilön kehon toimintoihin tapahtuvaa fysiologista säätöä, joka mahdollistaa paremman suorituskyvyn uuden ympäristön oloissa. Prosessi vaikuttaa muun muassa hengitys-, verenkierto- ja aineenvaihduntaelimistöön sekä lämmönsäätelyyn ja voi sisältää myös käyttäytymisen muutoksia. Akklimointi on yleensä lyhytaikaisempaa ja palautuvaa: kun ympäristö palaa entisiin oloihin, aiemmat vasteet voivat haihtua.

Akklimointi voidaan erottaa pitkäkestoisesta sopeutumisesta (adaptaatio), joka tapahtuu populaation tasolla evoluution kautta ja on usein pysyvämpää. Näin ollen akklimointi kuvaa yksilön väliaikaisia vasteita, kun taas adaptoituminen tarkoittaa laajemmin muuttunutta ominaisuutta, joka periytyy sukupolvelta toiselle.

Esimerkkejä akklimoinnista ovat korkealla asumisen aiheuttama hypoksia, jossa hengitysnopeus, veren happipitoisuus ja punasolujen määrä muuttuvat ajan myötä. Kuumuudessa akklimointi johtaa tehokkaampaan hikoiluun, veriplasman tilavuuden säätelyyn sekä parempaan lämmönhallintaan. Kylmässä akklimointi parantaa lämmönsietoa ja säilyttää toiminnan kateuden, esimerkiksi lihasten ja aineenvaihdunnan erityispiirteiden sopeutumisen myötä.

Tutkimuksessa akklimointia tarkastellaan sekä laboratorio- että kenttäolosuhteissa, ja tuloksia käytetään muun muassa urheilun valmistautumisessa, kliinisissä ohjeissa sekä työturvallisuudessa, jolloin ihmiset voivat paremmin hallita ympäristöjensä mukanaan tuomia rasituksia. Erityisesti korkean ilmanalan harjoittelu ja äkilliset ympäristömuutokset korostavat akklimoinnin merkitystä.