adverbiaalipartisiippin

Adverbiaalipartisiippin (adverbiaalinen partisiippi) on suomen kielessä non-finite verbimuoto, jota käytetään ilmaisemaan olosuhdetta päälausetta koskevan tapahtuman yhteydessä. Se toimii kuin lyhyt, alisteisen lauseen vastine ja kertoo esimerkiksi ajan, syyn, tavan tai ehdon, jolla pääverbin toiminta tapahtuu.

Adverbiaalipartisiippin muodostuminen perustuu verbistä löytyviin partisiippimuotoihin. Yleisimpiä ovat nykyajan adverbiaalipartisiipit, joita esiintyy muodossa esimerkiksi lukiessaan, katsoen, nauraen, ollessaan, sekä menneiden aikojen vastineet, kuten syötyään, tehtyään, huomioiden. Näiden muotojen käyttö tuo lausetta etäältä etäyhteyden, jolloin samanaikaisen tai aikaisemman toiminnan yhteys päälauseseen voidaan ilmaista ilman erillistä alisteista lausetta.

Käyttötavat ja merkitys ovat monimuotoiset. Adverbiaalipartisiippien avulla voidaan ilmaista:

- aikaa: Lukiessaan kirjaa hän rentoutui.

- syytä tai motiivia: Päätöksensä tehden hän hymyili.

- tapaa tai keinoa: Hän nyökkäillen kuunteli.

- ehtoa tai vastavuoroisuutta: Tullessaan kotiin, hän näki valot päällä.

Käyttö on yleistä sekä kirjoitetussa että puhutussa kielessä, mutta se on erityisen tavallista suomen kielen ilmaisutavassa, jossa halutaan tiivistää ja nopeuttaa sivulausekontekstia.

Adverbiaalipartisiippia ei pidä sekoittaa täydelliseen ja ei-verbaaliseen konjunktioon; se on oma non-finite muotonsa ja voi korvata rajoitetun määrän alisteisia lauseita. Se sopii erityisesti kirjailijalliseen ja muodollisempaan kieleen, jossa halutaan tiivistä ilmaisua.