ZieglerNattakatalyytit

Ziegler–Natta-katalyytit ovat polymeerien koordinaatioinsertion-polymerisaatiota käyttävän katalyytin ryhmä, joita käytetään erityisesti alfa-olefiinien polymerointiin. Yleisin muoto on heterogeeninen järjestelmä, jossa aktiivinen ydin koostuu TiCl4:stä MgCl2:n tuella kiinnittyneellä pinnalla. Aktivoimiseksi käytetään organoalumiinikomponentteja. Näillä katalyytteillä voidaan hallita polymeroinnin stereokemiaa, mikä mahdollistaa isotaktisen polypropeenin sekä korkean tiheyden polyetyleenin tuotannon. Toimintamekanismin katsotaan olevan koordinaatioinsertion, jossa monomeeri kiinnittyy aktiiviselle keskukselle ja liittyy ketjuun lisäytymällä.

Historia: Karl Ziegler ja Giulio Natta kehittivät katalyytit 1950-luvulla. He saivat Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1963 tunnustuksena heidän saavutuksistaan korkean polymeerien tutkimuksessa.

Nykytila: Ziegler–Natta-katalyyttejä käytetään laajasti polyolefiinien teollisessa tuotannossa. Niiden asema on kuitenkin muuttunut kehittyneempien metallocene- ja post-metallocene-katalyytien myötä, jotka tarjoavat paremman aktiivisuuden ja kontrollin sekä laajemman sovelluskirjon. Katalyytit ovat herkästi herkkiä kosteudelle ja ilman epäpuhtauksia, ja niiden käyttö vaatii tarkkoja valmistus- ja käsittelymenetelmiä sekä asianmukaisia tukia.