Yläpaleoliittinen

Yläpaleoliittinen viittaa myöhäisempään kivikauden vaiheeseen esihistoriassa, joka sijoittuu noin 40 000–10 000 vuotta sitten. Tämä ajanjakso tunnetaan myös nimellä myöhäispaleoliittinen kausi. Se oli merkittävä murroskausi ihmisen kulttuurissa ja käyttäytymisessä. Tänä aikana ihmiset alkoivat kehittää monimutkaisempia sosiaalisia rakenteita, taidetta ja teknologiaa.

Yläpaleoliittisen kauden ihmiset olivat taitavia metsästäjä-keräilijöitä, jotka elivät pienissä ryhmissä ja liikkuivat usein alueellaan ravinnon perässä. Heidän työkalunsa olivat kehittyneempiä kuin aikaisempina paleoliittisen kauden vaiheina, sisältäen usein pitkiä ja ohuita piikiviteriä, jotka valmistettiin lamellitekniikalla. Myös luuta, sarvea ja norsunluuta käytettiin yleisesti työkalujen ja aseiden valmistukseen.

Yksi yläpaleoliittisen kauden tunnusmerkeistä on taiteen nousu. Luolamaalaukset, kuten Lascauxin ja Altamiran luolissa, sekä pienet kaiverretut esineet ja patsaat, kuten Venus-patsaat, antavat tietoa ihmisten uskomuksista, maailmankuvasta ja todennäköisesti myös sosiaalisesta elämästä. Näiden taide-esineiden monimuotoisuus ja laatu viittaavat kehittyneeseen symboliseen ajatteluun ja kommunikaatiokykyyn. Tämän ajanjakson lopulla alkoivat tapahtua merkittävät ilmasto- ja ympäristömuutokset, jotka johtivat jääkauden loppumiseen ja Mesoliittisen kauden alkuun.