Yksilöllistäminen

Yksilöllistäminen tarkoittaa lähestymistapaa, jossa yksilön ominaisuudet, tarpeet ja tilanteet otetaan huomioon suunnittelussa, päätöksenteossa ja toiminnan toteutuksessa. Se voi koskea tuotteita, palveluita, työprosesseja ja sosiaalisia suhteita, ja se pyrkii vastaamaan paremmin jokaisen ihmisen ainutlaatuisiin piirteisiin.

Käytännön sovelluksia ilmenee useilla alueilla. Koulutuksessa tarkoittaa eriyttämistä ja henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laatimista, jotta opetus vastaa opiskelijoiden tasolle, tavoitteille ja taustoille. Terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa räätälöidyt hoito- ja tukimuodot sekä palveluiden suunnittelu korostavat yksilöllisiä tarpeita. Teknologiassa ja markkinoinnissa tarkoitetaan algoritmista personointia ja räätälöityjä kokemuksia.

Yksilöllistäminen perustuu käsitykseen, että ihmiset eroavat biologisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti, ja että vaikutukset parempaan sitoutumiseen sekä tuloksiin ovat todennäköisempiä, kun toiminta ja tarjonta mukautetaan yksilöllisiin piirteisiin. Se korostaa sekä vapautta että vastuuta datan käytössä ja eettisiä näkökulmia.

Haittoja ja haasteita ovat resurssien tarve, henkilötiedon suoja ja yksityisyyden turva, sekä riskit, että yksilöllistäminen kiinnittyy liian kapeisiin stereotypioihin tai johtaa epäoikeudenmukaisiin valintoihin. Tasapainon löytäminen standardoinnin ja yhdenvertaisuuden sekä yksilöllisen räätälöinnin välillä on keskeinen kysymys.

Historia ja taustat liittyvät humanistisen psykologian ja kasvatuksen näkemykseen yksilön arvosta ja itsemääräämisoikeudesta. 20. ja 21. vuosisadalla yksilöllistäminen on kehittynyt eriyttämisestä ja henkilökohtaistamisesta sekä yleisten suunnitelmien käyttöönotosta, kuten Universal Design for Learning -ajattelun kautta. Nykyisin teknologian ja datan käytön kautta voidaan paremmin tukea yksilöllisiä tarpeita, mutta tämä lisää samalla vastuullisuuden ja tietoturvan merkitystä.