Yksilökeskeiset

Yksilökeskeiset lähestymistavat tarkoittavat tapoja suunnitella, toteuttaa ja arvioida tukea, palveluita ja päätöksiä siten, että yksilön toiveet, oikeudet ja arkiympäristö asetetaan keskiöön. Niiden perusajatuksena on, että ihmisellä on oikeus vaikuttaa omaan elämäänsä koskeviin valintoihin ja että prosessit räätälöidään hänen tarpeidensa mukaan. Termiä käytetään sekä käytännön suunnittelussa että filosofisessa keskustelussa yksilön aseman vahvistamiseksi palveluissa.

Sovellusalueet ja käytännöt vaihtelevat, mutta yleisiä konteksteja ovat sosiaalityö, terveydenhuolto, kuntoutus, koulutus sekä palvelumuotoilu. Yksilökeskeisiä menetelmiä voivat olla henkilölähtöinen suunnittelu, asiakas- ja käyttäjälähtöinen lähestymistapa sekä vuorovaikutteinen päätöksenteko, jossa asiakkaan tai potilaan kokemukset, tavoitteet ja elämäntilanne ohjaavat päätöksiä. Käytännössä korostuvat yksilön autonomia, osallisuus, tiedollinen valmius ja luottamuksellinen suhde ammattilaiseen.

Periaatteet sisältävät yksilön oikeuden valita ja vaikuttaa, yksilöllinen sopeuttaminen palveluihin sekä kunnioitus intiimien ja arkisten kontekstien huomioimisesta. Yksilökeskeisyys ei tarkoita yksilökeskeistä yksilötukea eristetysti, vaan se voidaan nähdä osana laajempaa ihmislähtöisten ja oikeudenmukaisten palveluiden kehittämistä sekä yhteisöllisten ja perhekeskeisten näkökulmien huomioimista.

Kritiikissä huomio kiinnittyy usein siihen, että yksilökeskeisyys voi heikentyä, jos rakenteelliset tekijät tai resurssit ovat puutteelliset, tai jos korostus yksilön valinnoissa unohtaa yhteiskunnalliset ja ympäristötekijät. Hyödyllistä on tasapainottaa yksilön tarpeet sekä ryhmien ja yhteisön näkökulmat.