Yksikäsitteisyyden

Yksikäsitteisyyden on kieli- ja semantiikan käsite, jolla tarkoitetaan tilaa, jossa sanalla tai ilmauksella on yksi määritelty merkitys ja viittaus. Se liittyy käsitteeseen univokaliteetti eli siihen, että termi ilmaisee saman merkityksen kaikissa käyttöyhteyksissä. Luonnollisessa kielessä täydellinen yksikäsitteisyys on harvinaista, sillä merkitykset voivat laajentua ja muuttua kontekstin mukaan. Tästä syystä yksikäsitteisyyden idea toimii välineenä arvioida kielen tarkkuutta ja merkityksen hallittavuutta.

Etymologisesti yksikäsitteisyys koostuu sanoista yksi, käsite ja -isyys, ja tarkoittaa ominaisuutta, jossa ilmauksella on sama, yksiselitteinen merkitys. Sitä käytetään erityisesti teoreettisissa yhteyksissä kieli- ja semantiikan tutkimuksessa sekä logiikassa määriteltäessä, mitä tarkoittaa yksiselitteinen termi tai predikaatti.

Käytännön keskusteluissa yksikäsitteisyyden käsite asetetaan usein vastakkain polyseemian ja kontekstuaalisen vaihtelun kanssa. Kritiikissä todetaan, että luonnollinen kieli ei ole täysin yksikäsitteistä, koska merkitykset leviävät metaforan, laajennusten ja kulttuurisidonnaisten tekijöiden myötä. Formaaleissa ja tarkasti määritellyissä järjestelmissä voidaan kuitenkin pyrkiä suureen yksikäsitteisyyteen kohdentamalla termien käyttö tiukasti ja selkeästi.

Lisätietoja: Yksikäsitteisyys liittyy käsitteisiin univokaliteetti ja polyseemisyys sekä semantiikan ja kieliopin teorioihin.