Yhteisemitterikytkennässä

Yhteisemitterikytkentä, tunnetaan myös nimellä Common Emitter configuration, on yksi peruspiirijärjestelyistä bipolaariselle transistorille (BJT). Tässä kytkennässä transistori toimii vahvistimena, jossa tulo- ja lähtösignaalit jaetaan yhteisen emitterin liitännän kautta. Emitteri on yhdistetty maahan tai jatkuvaan referenssipotentiaaliin joko suoraan tai vastuksen kautta.

Tulo-signaali syötetään yleensä transistoriin kantaan (Base), kun taas lähtö-signaali otetaan kollektorista (Collector). Koska emitteri on yhteinen sekä tulo- että lähtöpiireille, pieni muutos kantavirrassa aiheuttaa suuren muutoksen kollektorivirrassa, mikä johtaa vahvistukseen. Yhteisemitterikytkennälle on tyypillistä korkea jännitevahvistus ja jonkin verran virranvahvistusta. Sen sijaan virranvahvistus on hieman pienempi kuin yhteiskollektorikytkennässä.

Yhteisemitterikytkentä on erittäin monipuolinen ja sitä käytetään yleisesti erilaisissa analogisissa vahvistinsovelluksissa, kuten äänivahvistimissa ja RF-piireissä. Se tarjoaa hyvän kompromissin vahvistuksen, impedanssin ja taajuusvasteen välillä. Piirin suunnittelussa on otettava huomioon biasointi, jotta transistori toimii halutulla alueella. Yhteisemitterikytkentä muuttaa signaalin vaihetta 180 astetta.