Ydinlöydöksen

Ydinlöydöksen on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan atomiytimen löytämisen tai ytimeen liittyvän rakenteen paljastumisen ilmiötä. Sanaa voidaan käyttää sekä yleisesti että tieteellisissä teksteissä, kun viitataan ydinfysikaalisiin löytöihin.

Historian merkittävin käyttötapa on Rutherfordin kultahile-kokeet vuonna 1911, joiden tuloksena todettiin, että atomin massa ja positiivinen varaus ovat keskitettynä pienelle, tiheälle ytimeen. Tämä johti uuden atomimallin kehittämiseen ja avasi tutkimuksen ydinfysiikassa. Ennen Rutherfordia J. J. Thomsonin plum pudding -malli piti atomin jakamattomana kokonaisuutena; Rutherfordin löytö osoitti, että atomi koostuu suurelta osin tyhjiöstä ja tiheästä ytimeä.

Ydinlöydöksen käsite on keskeinen sekä historian näkökulmasta että nykyaikaisessa fysiikassa. Se on vaikuttanut muun muassa ytimeen liittyvässä rakenteen ja ydinfysiikan tutkimuksessa sekä kemiallisen käyttäytymisen ymmärtämisessä.

Katso myös: atomiydin, Rutherfordin malli, kultahile-kokeet, ydinfysiikka.