Voimaansaattaminen

Voimaansaattaminen on oikeuslainsäädännössä käytetty termi, jolla tarkoitetaan säädöksen virallista voimaan saattamista. Käytännössä se kuvaa sitä toimenpidettä, jolla säädös saa oikeusvoiman ja tulee lainkäyttöön sitovaksi. Suomessa voimaansaattaminen liittyy lainsäädäntöprosessiin: eduskunnan hyväksymä laki toimitetaan valtiollisen vallankäytön kannalta päätöksentekijälle, yleisimmin Tasavallan presidentille, joka allekirjoittaa ja antaa lain voimaan pantavaksi. Viimeistelyyn kuuluu säädöksen julkaiseminen virallisessa säädöskokoelmassa, jonka jälkeen laki on käytännössä sovellettavissa.

Voimaansaattaminen ja voimaantulo ovat toisistaan erillisiä, mutta usein yhteydessä toisiinsa. Voimaansaattaminen viittaa säädöksen viralliseen voimaan saattamiseen ja julkistamiseen, kun taas voimaantulo tarkoittaa sitä päivämäärää, jolloin säädös alkaa soveltua ja yleensä rajoittuvat aikatauluksi määritellyt voimaantulopäivät. On siis mahdollista, että säädös on voimaansaattamisen jälkeen julkistettu, mutta tulee voimaan myöhemmin.

Säädösten lisäksi termiä käytetään myös kansainvälisten sopimusten domestikaatiossa: sopimus hyväksytään tai ratifioidaan, ja sen voimaansaattaminen Suomessa tarkoittaa sen omaksumista osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja julkaisemista, jotta sitä voidaan soveltaa. Voimaansaattaminen varmistaa säädöksen oikeudellisen sitovuuden ja yleisen公众in saatavuuden.