Virkistysarvojen

Virkistysarvot tarkoittavat alueiden tai maisemien tarjoamia mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja vapaa-ajan elämyksiin. Ne kuvaavat sen, miten hyvin jokin ympäristö tukee ihmisten rauhoittumista, liikuntaa, sosiaalista kanssakäymistä sekä esteettistä nauttimista. Virkistysarvot voivat syntyä sekä luonnon- että kulttuuriympäristöjen piirteenä, kuten hiljaisuudesta, puuston monimuotoisuudesta, maisemasta, reitteistä ja esteettisestä kokemuksesta.

Virkistysarvot ovat keskeisiä useissa konteksteissa: kaupunkirakentamisessa ne ohjaavat puisto- ja virkistysalueiden suunnittelua; luonnonsuojelu- ja metsätalousalueilla ne vaikuttavat retkeily- ja virkistyskäyttöön sekä alueiden saavutettavuuteen ja laadukkaaseen käyttökokemukseen. Myös kulttuuri- ja maisema-arvot voivat vahvistaa virkistysarvoja, kun historiallisia tai esteettisiä näkökohtia huomioidaan.

Arviointi ja huomiointi virkistysarvojen osalta tapahtuvat osin tiedonkeruun ja suunnitteluprosessin kautta. Tietoja kerätään käyttäjäkyselyin, kävijätilastoilla, reittien ja palveluiden laadun arvioinnilla sekä saavutettavuuden ja turvallisuuden tarkastuksilla. Virkistysarvot asetetaan osaksi yleiskaavoitusta, asemakaavoitusta sekä alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmia, jotta käytössä olevia tiloja voidaan kehittää ilman liiallista haittaa tai ristiriitoja muiden arvojen kanssa.

Esimerkkejä virkistysarvojen ilmentymästä ovat puistoalueet, retkeilyreitit, järvi- ja merialueet sekä kulttuuriympäristöt, joissa tarjotaan sekä fyysisiä mahdollisuuksia että rauhoittavaa tai esteettistä kokemusta. Haasteina ovat kasvava kysyntä, rajoitetut käyttöalueet, ilmastonmuutos sekä tasapainottelu muiden intressien kanssa.