Virheensietokykyä

Virheensietokykyä tarkoittaa kykyä sietää virheitä, häiriöitä ja odottamattomia tapahtumia siten, että toiminta säilyy tai palautuu nopeasti haittoja minimoiden. Termiä käytetään sekä teknisissä järjestelmissä että inhimillisessä toiminnassa, ja konteksti määrittelee, mitä sietokykyyn sisällytetään.

Tekninen virheensietokyky viittaa järjestelmän suunnitteluun, jossa virheitä havaitaan, erotellaan ja rajoitetaan niiden vaikutusta. Keskeisiä keinoja ovat redundanssi, virheiden havaitseminen ja korjaaminen, eristys, varmistimet sekä automaattinen palautuminen. Esimerkkejä ovat ECC-muisti, RAID-tallennus, watchdog-palvelimet sekä ohjelmistokehityksessä supporting-tilan mahdollistaminen (graceful degradation).

Inhimillinen virheensietokyky kuvaa yksilön tai organisaation kykyä hallita virheitä, palautua virhetilanteista ja ylläpitää suorituskykyä. Tämä sisältää koulutuksen, käytettävyyden, työkuorman hallinnan, päätöksentekokyvyn sekä kyvyn oppia virheistä ja parantaa prosesseja.

Arviointi perustuu luotettavuus- ja turvallisuusnäkökulmiin sekä suorituskykymittareihin kuten käytettävyys, MTBF (keskimääräinen vika-aika), MTTR (korjausaika) ja saavutettavuus. Virheensietokykyä parannetaan suunnittelulla, riskienhallinnalla sekä jatkuvilla parannusprosesseilla. Käyttökohteita ovat tietoliikenneverkot, kriittiset infrastruktuurit, ohjelmistotuotanto ja tuotantoprosessit.