Vilkuilu

Vilkuilu on suomenkielinen substantiivi, joka tarkoittaa nopeaa, tilapäistä katsetta tai vilkaisua toiseen suuntaan. Se viittaa yleensä kevyesti suunnattuun, uteliaaseen katsomiseen, mutta konteksti määrittelee sävyn: se voi olla arkipäiväistä vilkaisemista tai tarkkailua.

Vilkuilua käytetään sekä puhekielessä että kirjoitetussa kielessä. Esimerkkejä ovat lauseet kuten "Hän antoi minulle vilkaisun" tai "He vilkuilivat toisilleen." Sanaa voidaan käyttää sekä konkreettisen katseen että kuvainnollisen havainnoinnin kuvaamiseen, esimerkiksi tilanteen seuraamiseen tai toisten ilmeiden lukemiseen.

Etymologisesti vilkuilu on johdettu verbista vilkuita/ vilkuttaa, joka liittyy nopeaan, välkkyvään liikkeeseen sekä valon väläyttymiseen. Pääte -ilu/-uilu muodostaa teon tai ilmiön nimen.

Vilkuilu on yleiskielessä neutraali termi, jonka sävy riippuu kontekstista. Se ei viittaa yksiselitteisen negatiiviseen tai positiiviseen merkitykseen, vaan kuvaa tilapäistä, kevyehköä katsomisen toimintaa.