Viitekorkokanta

Viitekorkokanta (viite korkokanta) on lainan korkoa määrittävä viitearvo, jota käytetään erityisesti vaihtuvakorkoisissa lainoissa. Korko muodostuu yleensä ulkopuolisesti julkaistusta viitekorasta sekä pankin omasta marginaalista. Kun viitekorkokanta muuttuu, lainan kokonaiskorko ja usein myös kuukausierä voivat muuttua. Viitekorkokannat voivat poiketa lainakohtaisesti, mutta ne antavat lainanantajalle reitin määrittää korko yleisen markkinan kehityksen mukaan.

Yleisimmät viitekorkokannat Suomessa ja euroalueella ovat Euribor-viitekorkot (esimerkiksi 3 kuukauden, 6 kuukauden ja 12 kuukauden) sekä niiden vaihtelut. Euribor on ollut pidempään yleinen viite euroalueen lainoissa, kuten asuntolainoissa. Eri viitekorat voivat olla samanaikaisesti käytössä eri sopimuksissa. Aiemmin käytetty LIBOR on väistymässä ja korvautuu riskittömillä korkoina, kuten €STR:llä, EU-tason säädösten ja markkinakäytäntöjen uudistusten myötä.

Miten viitekorkokanta toimii käytännössä? Lainan kokonaiskorko lasketaan yleensä viitekorkokannan (esim. Euribor 3 kk) + marginaali, joka on kiinteä pankin sopimuksessa. Viitekoron tarkistus- tai reset-kohdat voivat olla kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden välein, ja korko voi muuttua tämän mukaan. Sopimuksessa voi olla myös ehtoja, kuten pohja- tai yläraja sekä mahdollista rajoitusta erän muutoksille.

Sääntely ja kuluttajansuoja: Finanssivalvonta valvoo toimialaa Suomessa, ja EU:n benchmark-sääntely sekä siirtymä riskittömistä korista uusiin vertailukorkoihin ohjaavat viitekorkojen käyttöä. Kuluttajille on tärkeää saada selkeää tietoa viitekorkokannasta, marginaalista, reset-säännöistä sekä mahdollisista korvaavista toimenpiteistä, jos viitekorko muuttuu merkittävästi. Viitekorkokannan vaihtelut voivat vaikuttaa lainaosaan etenkin pitkällä aikavälillä. Yksi vaihtoehto on kiinteäkorkoinen laina, joka suojautuu korkojen nousulta.