Viiteindeksit

Viiteindeksit ovat tilastollisia indikaattoreita, jotka kuvaavat tietyn muuttujan kehitystä ajassa ja toimivat vertailukohtina tai referenssinä päätöksenteossa, sopimuksissa sekä taloudellisissa ja tieteellisissä analyyseissa. Niillä voidaan mitata arvon muutosta, kehityssuuntaa tai kokonaisuutta suhteessa määriteltyyn pohja-arvoon.

Taloudessa ja rahoituksessa viiteindeksit ovat yleisimmin käytettyjä vertailu- ja suorituskykymittareita. Osa viiteindekseistä on voittovasta kuoriutua ilman osinkojen huomioimista (price indices), kun taas toiset kuvaavat kokonaistuottoa sisällyttäen osingot (total return indices). Viiteindeksit voivat kattaa osakkeet, korot, hyödykkeet tai raaka-aineet ja niitä käytetään esimerkiksi rahastojen ja portfoliosuoritusten mittaukseen sekä rahastosopimuksissa maksimoitavien referenssien määrittämiseen.

Bibliometriassa viiteindeksit eli citation indices mittaavat tieteellistä vaikuttavuutta ja näkyvyyttä. Tavallisia mittareita ovat viittausmäärät, h-indeksi, i10-indeksi sekä erilaiset kaupalliset tai organisaatiokohtaiset kokonaisindeksit kuten Eigenfactor. Näiden perusteiden perusteella arvioidaan julkaisufoorumin tai tutkijan asemaa tieteellisessä yhteisössä.

Merkitsevät seikat viiteindeksien käytössä ovat indeksin rakennemäärittely, pohja-aika ja alue, rebasoinnit sekä mahdolliset sektori- ja metodologiset erot. Viiteindeksien laadukas hyödyntäminen edellyttää läpinäkyvyyttä metodologiassa sekä tietoisuutta niiden rajoituksista ja soveltuvasta käyttökontekstista.