Viiteavainten

Viiteavainten (viiteavain) käsite kuvaa avaimia, jotka osoittavat toisen tiedon tai rekisterin identiteetin ja siten yhdistävät tiedot oikealla tavalla. Yleisessä tietojenkäsittelyssä viiteavain viittaa usein vierasavaimeen, joka viittaa toisen taulun ensisijaiseen avaimen arvoon. Näin mahdollistuu tiedon relationaalinen kytkös, esimerkiksi tilaukset-taulu, jossa rivin asiakas_id viittaa asiakkaat-taulun asiakas_id-arvoon.

Relatiivisissa tietokannoissa viiteavaimet muodostavat referenssieheyden: ne määritellään sitomaan taulut toisiinsa ja niiden arvojen on oltava olemassa viittaamassa olevassa taulussa. Siirtovelvoitteet, päivitysten ja poistojen vaikutukset, sekä indeksointi parantavat tiedon eheyttä ja hakua. Viiteavain voidaan käyttää sekä luonnollisina avaimina että keinotekoisina (surrogaat) avaimina riippuen suunnittelusta ja liiketoimintatarpeista.

Viiteavaimia käytetään myös muilla alueilla kuin relaatiotietokannoissa. Kirjastojen ja tutkimusarkistojen järjestelmissä viitteet linkittävät eri tietueita, kuten teoksen viitetietueen ja sen sisällön tai toimittajien ja tuotteiden väliset yhteydet. Joissakin bibliografisissa ympäristöissä viiteavain voi vastata viitemerkintää, jonka avulla lähdetietue yhdistetään tekstissä olevaan viitteeseen.

Hyvät käytännöt viiteavainten suunnittelussa ja hallinnassa sisältävät: avaimien suunnittelu niin, että ne ovat suurelta osin pysyviä ja uniikkeja, mahdollisen luonnollisen avaimen ja keinotekoisen avaimen valinnan harkinta, referenssioikeuksien ja dataliitosten selkeys, sekä riittävä indeksointi ja tietojen eheydentarkistukset. Haasteita voivat olla avaimien muutos, tiedon migraatio ja yksikkötasojen eroavaisuudet eri järjestelmien välillä.