Viisumipolitiikka

Viisumipolitiikka tarkoittaa valtion tai alueellisen yhteisön säännöstöä, jonka mukaan ulkomaalaiset voivat matkustaa maahan. Se käsittää viisumien myöntämisen ehdoineen sekä rajanylityksen hallinnan.

Sen tavoitteena on turvata maahanpääsy, torjua uhkia sekä edistää taloutta, koulutusta ja matkailua. Viisumipolitiikkaa toteuttavat yleensä ulkoministeriö tai sisäministeriö sekä maahanmuuttoviranomaiset ja konsulitoimistot. Hakemukset voidaan käsitellä papereilla tai sähköisesti, ja yleistyvät järjestelmät kuten e-visa, sähköinen matkustuslupa (ETA) ja muut digitaaliset hakemusalustat.

Viisumityyppejä ovat yleisimmin turistiviisumi, liiketoimintaviisumi, opiskelijaviisumi sekä työviisumi. Lisäksi on perheviisumeita, transit-viisumeita sekä muita maakohtaisia erityisjärjestelyjä. Hakemukseen liitetään dokumentteja kuten passi, valokuvia, taloudellisen riittävyyden osoitus sekä matkan tarkoituksen selvitys (esimerkiksi matkaohjelma, opiskelupaikka tai työpaikka).

Monet maat kuuluvat Schengen-alueeseen, jossa lyhytaikainen oleskelu on säännelty: Schengen-viisumi mahdollistaa oleskelun yleensä enintään 90 päivää 180 päivän jaksolla useammassa Schengen-maassa. EU-maiden yhteinen ulkorajastrategia harmonisoi perusperiaatteet, mutta kansalliset käytännöt voivat silti erota.

Viisumipolitiikka on viime aikoina digitalisoitunut, ja tietosuoja sekä vastavuoroisuus ovat keskeisiä teemoja. Kansainväliset suhteet, kriisit ja muuttuvat turvallisuusvaatimukset voivat nopeasti muuttaa hakemusehtoja sekä pidentää tai lyhentää käsittelyaikoja.