Videotallennusvälineet

Videotallennusvälineet ovat laitteita ja medioita, joita käytetään videokuvan tallentamiseen. Historiallisesti tämä on kehittynyt analogisista menetelmistä digitaalisiin ratkaisuihin.

Varhaisimmat videotallennusvälineet perustuivat analogiseen teknologiaan. Magneettinauha oli pitkään yleisin tallennusmuoto. Varmasti tunnetuimpia olivat VHS-kasetti ja Betamax, jotka kilpailivat kuluttajamarkkinoilla 1970- ja 1980-luvuilla. Myös ammattikäytössä oli erilaisia nauhastandardeja, kuten U-matic ja Betacam. Analogiset tallenteet olivat alttiita kuvanlaadun heikkenemiselle kopioinnin ja ajan kulumisen myötä.

Digitaalisen teknologian yleistyessä analogiset nauhat korvattiin digitaalisilla tallennusvälineillä. MiniDV ja Digital8 olivat suosittuja digitaalisia videokasetteja kuluttajille. Ammattikäytössä käytettiin esimerkiksi DVCAM- ja DVCPRO-nauhoja. Digitaalinen tallennus tarjosi paremman kuvanlaadun ja kestävyyden, eikä laatu heikentynyt kopioitaessa.

Nykyään yleisimmät videotallennusvälineet ovat digitaalisia tallennusmuotoja käyttäviä. Kiintolevyt (HDD) ja SSD-levyt kameroissa, tietokoneissa ja mediasoittimissa ovat yleisiä. Muistikortit, kuten SD-kortit ja CompactFlash-kortit, ovat erittäin suosittuja digikameroiden, videokameroiden ja älypuhelimien tallennusvälineitä niiden pienikokoisuuden ja suuren tallennuskapasiteetin vuoksi. Myös pilvipalvelut tarjoavat yhä enemmän tallennustilaa videosisällölle. Optiset mediat, kuten DVD- ja Blu-ray-levyt, ovat edelleen käytössä, vaikkakin niiden suosio on vähentynyt muistikorttien ja suoratoistopalveluiden myötä.