Videoliikenteen

Videoliikenteen tarkoittaa videosisällön siirtämistä digitaalisessa verkossa. Se kattaa sekä suoratoiston ja on-demand -sisällöt että reaaliaikaiset videopuhelut, videokameroista internetiin välitettävät lähetykset sekä verkkokäyttöön tarkoitettuja videoita. Videoliikenne on kasvava osa verkkoliikenteestä ja se asettaa erityistarpeita kaistanleveydelle, viiveelle ja luotettavuudelle.

Käyttökohteet jakautuvat yleisesti ottaen kahteen päätyyppiin: tilapäinen live- tai tapahtumalähetys sekä tilaan valmiiksi tallennettu, toistettava video. Live-lähetyksissä pienet viiveet ja vakaus ovat tärkeitä, kun taas on-demand -sisällöt voivat hyödyntää tallennettua materiaalin purkua ja kohdennettua esikatselua. Videoliikenne tarvitsee usein suuria tiedonsiirtokustannuksia sekä nopean reaktion kyvyn mukautua verkon tilanteeseen.

Tekniset periaatteet ja standardit kattavat protokollat, koodit ja sopeutuvan bittitason hallinnan. Suosittuja videoprotokollia ovat esimerkiksi HTTP-pohjaiset streamingmenetelmät kuten DASH ja HLS sekä reaaliaikaiset yhteydet WebRTC ja RTSP. Yleisiä videokoodekkeja ovat H.264/AVC, HEVC/H.265 ja AV1, joista viimeksi mainittu on voittoa tavoittelevien lisenssikustannusten suhteen houkutteleva vaihtoehto. Sopeutuva bittivirta (ABR) säätää videon laatua verkon ehtojen mukaan.

Infrastruktuurisesti videoliikenne hyödyntää verkkoprovision sydämenä sisällön toimitusverkkoja ja CDN-verkkoja, jolloin sisältöä jaellaan mahdollisimman lähelle käyttäjää. Verkon suunnittelussa korostuvat laatuvarmistus (QoS), pakettihävikin hallinta, viiveen minimoiminen sekä kuormituksen tasapainottaminen. Turvallisuus ja yksityisyys ovat olennaisia: salaus, viranomais- ja käyttöoikeuksien hallinta sekä suojausverkko- ja mediasignaalien osalta.

Tulevaisuudessa videoliikenteen odotetaan yhä enemmän hyödyntävän kehittyneitä koodeja, laajamittaista käyttöä mobiiliverkkojen puitteissa sekä entistä tiukempaa sisällön suojausta ja verkonhallintaa.