Vesiliuokseen

Vesiliuokseen on suomenkielinen termi, jolla viitataan aineeseen, joka on liuennut veteen tai joka tapahtuu vesiliuoksessa. Siitä käytetään yleisesti ilmaisua vesiliuos tai vesiliuokseen liukeneminen. Termiä tarvitaan erityisesti kemian ja laboratoriotyön yhteydessä, joissa solventtina on vesi.

Määritelmä ja käyttö. Vesiliuos tarkoittaa järjestelmää, jossa liuotin on vesi ja liuennut aineen molekyylit tai ionit ovat jakautuneet liuoksen kesken. Vesiliuoksessa vesimolekyylit ympäröivät liuenneen aineen osia, mikä tunnetaan hydratazioneina. Vesiliuosta voidaan kuvata sen konsentraation avulla, esimerkiksi molaarisuutena (mol/dm3) tai molaliteettina (mol/kg liuotinosuudesta).

Ominaisuudet. Veden korkea polaarisuus ja vesihydrogensituhteet synnyttävät vahvan ionisoinnin ja hydratoitumisen, mikä helpottaa monien epäorgaanisten ioneiden sekä joidenkin orgaanisten yhdisteiden liukenemista. Liukenemisen tehokkuuteen vaikuttavat lämpötila, sekoitusnopeus ja liukenemissuhteen luonne: suolat voivat liueta hitaasti tai nopeasti, happojen ja emästen liukeneminen johtaa usein ioneihin ja vesiliuoksessa tapahtuvaan osasäätelyyn.

Esimerkit ja sovellukset. Vesiliuokset ovat keskeisiä monissa laboratorio- ja ympäristö- sekä biologisissa sovelluksissa: kloridi- ja suolahappoliukeneminen, glukoosin liukeneminen sekä happo-emäsreaktiot vesiliuoksessa. Analytiikassa käytetään vesiliuoksia standardeina ja reagensseina.

Turvallisuus ja käsittely. Vesi itsessään on yleisesti turvallinen liuotin, mutta liuenneet aineet voivat olla myrkyllisiä tai ärsyttäviä. Liukeneminen voi joidenkin yhdisteiden tapauksessa olla eksotermistä tai endotermistä ja vaatia varovaisuutta sekoitettuna.