Vesihöyrypermeabiliteetti

Vesihöyrypermeabiliteetti, tai vesihöyryläpäisevyys, on materiaalin kyky läpäistä vesihöyryä kosteuden gradientin vaikutuksesta. Se kertoo, kuinka nopeasti vesihöyry siirtyy materiaalin läpi, ja ilmenee usein käytännössä rakennusmateriaalien, kalvojen ja tekstiilien kosteudenhallinnassa sekä pakkausmateriaaleissa.

Permeabiliteetti ilmaistaan yleisesti vesihöyryn siirtonopeutena pinta-alaa kohti ajassa (esimerkiksi g/m²·24 h) tai läpäisyarvona, joka voi riippua paksuudesta ja koejärjestelmästä. Tuloksiin vaikuttavat lämpötila, suhteellinen kosteuspitoisuus, vettyminen sekä materiaalin mikrorakenne, kuten porisuus, tiheys ja mahdolliset pinnoitteet. Pienemmän läpäisyn materiaalit toimivat usein kosteudenhallinnassa ja kosteudenkestävyyden parantamisessa; suurempi läpäisy taas voi edistää kosteuden haihtumista tai ilmanläpäisyä.

Mittausmenetelmät vaihtelevat, mutta yleisimmin käytetään cup- eli diffuusion-tyyppisiä menetelmiä, joissa materiaalin kautta kulkevan vesihöyryn määrää mitataan kosteuden gradientin avulla. Kansainvälisiä standardeja, kuten ASTM E96, sovelletaan rakennus- ja teollisuusmateriaalien vesihöyryläpäisevyyden määrittämiseen. Tekstiileissä ja eristemateriaaleissa käytetään myös erikoismenetelmiä sekä samankaltaisia diffuusio- ja paine-eroihin perustuvia kokeita.

Käytännössä vesihöyrypermeabiliteetti vaikuttaa rakennusten kosteudenhallintaan, homeiden riskiin, energiatehokkuuteen ja materiaalien käyttöikään. Huolellinen valinta ja rakenteellinen suunnittelu huomioivat sekä halutun kosteudenkontrollin että mahdolliset haittavaikutukset kondensaation ja vesikierrosten muodossa.