Vertailukriteerien

Vertailukriteerit ovat niitä tekijöitä, joiden perusteella vaihtoehtoja voidaan arvioida ja verrata toisiinsa päätöksenteon tukena. Ne muodostavat systemaattisen kriteeristön, jolla voidaan painottaa erilaisia ominaisuuksia sekä hankinnoissa, projektinhallinnassa, tutkimuksessa että politiikassa. Termi viittaa yleensä monikkomuotoon vertailukriteerit tai sen genetiiviin vertailukriteerien.

Kriteerit voivat olla sekä määrällisiä että kvalitatiivisia. Määrällisiä ovat esimerkiksi hinta, koko, suorituskyky, energiankulutus tai toimitusaika. Kvalitatiiviset voivat liittyä esimerkiksi laatutasoon, käyttökokemukseen, luotettavuuteen tai riskienhallintaan. Tavoitteena on määritellä olennaiset ominaisuudet siten, että ne suhteutuvat päätöksen tavoitteisiin ja arvoihin.

Kriteerien määrittelyprosessi alkaa sidosryhmien kuulemisella ja päätöksen tavoitteiden kirkastamisella. Tämän jälkeen valitaan relevantit kriteerit ja varmistetaan, että ne ovat mitattavissa tai arvioitavissa sekä aikataulutettavissa. SMART-periaatteet (tarkka, mitattavissa, saavutettavissa, relevantti, aikataulutettu) voivat auttaa kriteerien laadussa. Arviointiin voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, kuten pisteytystä, kriteerien normalisointia ja kokonaispisteytystä sekä painotusta; joissakin tapauksissa sovelletaan Analyyttistä hierarkiaa (AHP) tai muita päätöksenteon malleja.

Käytön etuja ovat läpinäkyvyys, perusteltavuus ja toistettavuus sekä mahdollisuus dokumentoida valintaa. Voi kuitenkin esiintyä riskejä, kuten kriteerien liian kapeaa määrittelyä, kyvyttömyyttä huomioida muuttuvia olosuhteita tai tahatonta painottamista. Esimerkkinä on IT-laitteiden kilpailutus, jossa vertailukriteerit voivat olla hinta, suorituskyky, käyttöikämäärä, energiankulutus ja takuu.