Verolainsäädäntö

Verolainsäädäntö tarkoittaa verotukseen liittyvien lakien, asetusten ja säädösten kokonaisuutta, jota verovelvolliset, veroviranomaiset ja oikeuslaitos noudattavat. Suomessa verolainsäädäntö rakentuu perustuslaillisista periaatteista sekä yleisestä verotuslainsäädännöstä ja sektorikohtaisista veroista. Keskeisiä verotyyppejä ovat tuloverot (henkilö- ja yhteisövero), arvonlisävero sekä valmisteverot, mutta lainsäädäntöön sisältyvät myös kiinteistövero sekä perintö- ja lahjaverot. Verolainsäädännön tavoitteena on oikeudenmukainen, ennustettava ja tehokas verojen kerääminen sekä veron maksamisen oikeudellinen kehys.

Eduskunta säätää verolait, hallitus antaa asetuksia ja Verohallinto hoitaa verojen määräämisen ja keräyksen sekä verotuksen hallinnon käytännön järjestämisen. Verotuksessa noudatetaan lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä; veropäätökset sekä mahdolliset oikaisuvaatimukset ohjautuvat hallinto-oikeuksiin ja lopulta oikeusasteisiin. Kansainvälinen ulottuvuus näkyy EU-lainsäädännössä ja kansainvälisissä verosopimuksissa, jotka vaikuttavat muun muassa arvonlisäveron soveltamiseen, siirtohinnoitteluun ja kaksinkertaisen verotuksen välttämiseen. Verohallinto vastaa verojen hallinnoinnista ja tiedottamisesta.

Verovelvollisuus syntyy yleensä tulojen, omaisuuden tai toiminnan perusteella. Verotusprosessiin kuuluu sekä ennakkoverojen että lopullisten veropäätösten määrääminen, verotuksen käsittely ja mahdolliset oikaisupyynnöt sekä valitusmenettelyt. Verotukseen liittyvät riidat ratkaistaan ensin Verohallinnossa ja edelleen hallinto- sekä yleisissä oikeusasteissa. Verovelvollisella on oikeus saada tietoa, tehdä oikaisuvaatimuksia ja hakea muutosta, minkä lisäksi verotusprosessiin liittyvät oikeussuojakeinot turvaavat lainmukaisen kohtelun.

Verolainsäädäntö kehittyy jatkuvasti muun muassa talous- ja yhteiskunnallisten muutosten sekä EU- ja kansainvälisen vero-oikeuden kehyksen mukaan.