Verkkokuormitusta

Verkkokuormitus tarkoittaa verkkon liikenteen määrää sekä siihen kohdistuvaa rasitusta sekä verkon infrastruktuurissa että siihen liittyvissä sovelluksissa. Se kattaa sekä todellisen liikenteen aiheuttaman kuormituksen että kuormitustestausten tulokset. Verkkokuormituksen hallinta on osa kapasiteetin suunnittelua, suorituskyvyn varmistamista ja palvelun luotettavuuden takaamista.

Keskeisiä mittareita ovat läpäisykyky (throughput), vasteaika (latency), jitter, pakettihävikki ja virheprosentti. Näiden avulla arvioidaan, miten kuormitus vaikuttaa verkon ja sovellusten suorituskykyyn sekä saatavuuteen.

Testityypit: kuormitustestaus simuloi realistista liikennettä tietyllä määrällä käyttäjiä tai pyynnöksiä; rasitustestaus kohdistuu järjestelmän äärirajoihin ja siihen, miten se reagoi äkillisiin tai pitkäkestoisiin kuormituksiin; soaks-testaus ajaa kuormitusta pitkän aikaa resurssien kestävyyden tarkastamiseksi.

Suunnittelussa määritellään skenaariot, käyttäjäprofiilit, ramp-up- ja ramp-down-ajat sekä ympäristön eristys ja valvonta. On tärkeää huomioida välimuisti, CDN-toteutukset ja muut tekijät, jotka vaikuttavat lopulliseen suorituskykyyn. Tavoitteena on varmistaa kapasiteetti ja ohjata parannuksia.

Työkalut: JMeter, Gatling, Locust ja k6 ovat yleisiä kuormitusta simulointiin. ApacheBench ja wrk voivat palvella pienemmissä skenaarioissa. Testit voidaan toteuttaa on-premises tai pilvessä, ja ne tulisi suorittaa eristetyssä ympäristössä sekä tuotantokäytäntöjä kuormittamatta.

Verkkokuormitustestaus on keskeinen osa kapasiteetin hallintaa sekä palvelun laadun ja arkkitehtuurin kehittämistä kasvavan liikenteen varalle.

---