Venyvyyden

Venjyyden (venyvyden) käsite kuvaa materiaalin kykyä deformoitua ulkoisen voiman vaikutuksesta ja palautua alkuperäiseen muotoonsa voimat poistettaessa. Fysikaalisessa ja teknisessä kontekstissa venyvyys tarkoittaa elastisen, palautuvan osan deformaatioita. Mikäli kuitenkin muodonmuutos ylittää materiaalin elastisen rajan, syntyy plastista muodonmuutosta, jota ei täysin palauteta. Venjyyden tarkastelu erittelee usein sekä lineaarisen että ei-lineaarisen käyttäytymisen.

Materiaalit voidaan luokitella elastisiin, viskoelastisiin tai näiden yhdistelmiin. Elastisuutta mitataan kidadeilla moduuleilla, kuten Youngin moduli (joustavuus), kappaleen moduuli ja tilavuuden moduuli, jotka kertovat, kuinka suurella jännityksellä aiheutettu venymä on. Lineaarisessa elastisessa alueessa jännitys on suoraan verrannollinen venymään Hooken lain mukaisesti. Elastisen rajan eli venymä- tai lujuuspisteen yläpuolella muodonmuutos ei ole täysin palautuvaa.

Monet materiaalit eivät käyttäydy täysin elastisesti, vaan ovat viskoelastisia: niillä on sekä elastinen että viskoosi (ajallinen) vaste. Kumiset aineet, muovit ja biologiset kudokset voivat osoittaa ei-lineaarista, aikaisessa ja lämpötilan vaikutuksesta riippuvaa venyvyyttä sekä palautuvien että hidastettujen osien kombinaatiota.

Venjyyden käsite on keskeinen esimerkiksi rakenteiden ja koneiden suunnittelussa, venytyslujien, jousien sekä tekstiileiden ominaisuuksien arvioinnissa, sekä biolääketieteessä valtavassa roolissa verenkiertojärjestelmän ja keuhkojen joustavuuden ymmärtämisessä.