Vastuusopimuksensa

Vastuusopimuksensa, tai vastuusopimus, on sopimus, jossa yksi osapuolista sitoutuu vastaamaan toisen osapuolensa velvoitteesta tai sen täyttämisestä, mikäli velallinen ei itse pysty täyttämään velvoitteitaan. Tällainen sopimus on yleinen rahoitus- ja liiketoimintayhteyksissä sekä lainojen, vuokrien ja muiden velvoitusten yhteydessä. Vastuusopimuksenkäytännössä erottuvat usein velallinen, velkoja ja takaaja tai vastuuntajaa kantava kolmas osapuoli.

Tyypillisesti vastuusopimus voidaan jakaa lainaksi tai vakuudeksi, jossa velallinen ja takaaja sopivat siitä, että takaaja vastaa velasta määräajaksi, enimmäissumman rajoissa tai koko velallisen velvoitteesta. Usein on huomioitavaa, onko vastuusopimus yksittäinen tai yhteisvastuullinen: yhteisvastuu tarkoittaa, että useammalla takaajalla on kokonaisvastuu koko velasta, ja velkoja voi vaatia suorituksen yhdeltä tai useammalta takaajalta.

Keskeisiä asioita vastuusopimuksissa ovat luottamuksellinen velvoite, enimmäissumma, kestoaika, mahdolliset ehtojen muutos- ja irtisanomisedellytykset sekä voimassaolon päättymisen tai vapautumisen edellytykset. Sopimus voi sisältää myös ehdot siitä, milloin vastuu aktivoituu, millaisia maksuja tai korvauksia takaaja voi saada takaisin sekä miten velka voidaan suoritettu, kun velallinen ei sitä tee.

Käytännön merkitys ilmenee erityisesti pankkitoimessa, vuokrasuhteissa ja suurissa rakennus- tai hankintaprojekteissa, joissa rahoittaja haluaa varmistaa velvoitteidensa täyttymisen. Vastuusopimuksensa tulee laatia huolellisesti ja usein kirjallisesti, jotta osapuolet voivat todentaa vastuiden laajuuden ja sovellettavat ehdot.