Vastenmielisyyttä

Vastenmielisyys on negatiivinen tunteellinen vaste, joka syntyy kun ihminen kohtaa ärsykkeen, jonka kokee kontaminoituneeksi, epähygieeniseksi tai moraalisesti arveluttavaksi. Vaste ilmenee usein nopeasti ja voi ilmetä sekä tunnekokemuksina että fyysisinä reaktioina, kuten pahoinvointina, ruokahalun vähenemisenä ja kasvojen ilmeiden muutoksina. Kohteina voivat olla pilaantuneet elintarvikkeet, eritteet sekä muut kontaktiin liitetyt epäpuhtaudet, mutta myös moraaliset teot ja normien rikkomukset voivat laukaista vastenmielisyyden.

Disgustiin liitetään usein useita ulottuvuuksia. Perusvastenmielisyys (core disgust) liittyy biologiseen uhkaan, kuten pilaantuneisiin ruokiin ja kontaminaatioon. Kehon tai kosketuksen liittyvä vastenmielisyys huomioi epäpuhtaat aineet ja fyysisen kontakti. Moraalinen vastenmielisyys liittyy normeihin ja arvoihin kohdistuviin loukkauksiin ja sosiaalisiin rikkomuksiin. Yhteisöt voivat ilmentää näitä ulottuvuuksia yhdessä tai erikseen kulttuurisidonnaisesti.

Vasteen syntyyn on esitetty erilaisia tulkintoja. Monet evoluutioteoriat näkevät vastenmielisyyden kehittyneen auttamaan yksilöä välttämään tartuntatauteja ja ympäristön haittoja. Tutkimusta ovat merkittävästi edistäneet tutkijat Paul Rozin, Jonathan Haidt ja Clark McCauley. Mittareita on kehitetty arvioimaan vastenmielisyyden voimakkuutta ja taipumusta; yksi tunnettu on DS-R (Disgust Scale-Revised).

Kulttuurinen konteksti muokkaa, mitä pidetään vastenmielisenä. Asteet ja sisältö voivat vaihdella iän, kasvatuksen ja yhteiskunnan arvojen mukaan. Kliinisessä mielessä voimakas vastenmielisyys voi liittyä häiriöihin, kuten pakko-oireiseen häiriöön, ja hoidoissa käytetään usein altistamista ja kognitiivis-behavioraalisia keinoja vastenmielisyyden hallitsemiseksi.