Varmuuksiin

Varmuuksiin on suomen kielen illatiivin monikkomuoto sanasta varmuus. Se tarkoittaa sekä suunnan ilmaisua kohti varmuutta että viittausta useampiin varmuuksiin. Käyttö on tavallisinta abstraktissa, filosofisessa ja tieteellisessä tekstissä sekä kielikuvallisessa ilmaisussa; sitä käytetään yleensä silloin, kun puhutaan siirtymisestä kohti varmuutta tai siitä, että jokin asia voi muuttua muotoonsa varmuudesta.

Sana varmuus muodostuu adjektiivista varma sekä -uus-päätteestä, josta kehittyy substantiivi. Illatiivin monikkomuoto varmuuksiin muodostuu vartalosta varmuus + illatiivipäätteet, ja sitä käytetään silloin, kun puhutaan menosta kohti useampia varmuuksia. Grammatiltaan varmuuksiin kuuluu neljäs tapaus ja luku, ja sen määrää illatiivinen merkitys sekä monikkomuoto.

Käyttö ja merkitys ovat pitkälti metaforisia. Varmuuksiin viitataan yleisimmin keskusteluissa siitä, miten epäilyt vähenevät ja miten näyttö tai todistusaineisto saa aiheen muuttumaan luottamukseksi. Se voi korostaa tavoitetilaa, jossa varmuus on saavutettu tai koetaan sen mahdolliseksi. Toisaalta se voi olla myös kielikuva siitä, että tutkimus tai ajatus etenee kohti lopullista varmennusta.

Esimerkkejä käyttötilanteista:

- Tutkimus etenee varmuuksiin.

- Pyrimme varmuuksiin keräämällä lisää näyttöä.

- Keskustelu ei johda varmuuksiin ilman kokeellista todistetta.

Käytännössä varmuuksiin ilmenee harvemmin arkipäiväisessä puheessa kuin yksikön varmuus, ja sitä käytetään pääasiassa akateemisessa tai runollisessa kontekstissa. See also: varmuus, epävarmuus.