Varallisuusmittauksiin

Varallisuusmittauksiin viittaa joukko menetelmiä ja indikaattoreita, joiden avulla arvioidaan väestön varallisuus ja sen jakautuminen. Varallisuus tarkoittaa nettovarallisuutta, eli omaisuuden arvo miinus velat, ja se koostuu sekä fyysisestä omaisuudesta kuten kiinteistöistä ja ajoneuvoista että finanssivarasta kuten tileistä ja sijoituksista sekä eläkkeeseen ja muuhun oikeuteen liittyvistä tulevista etuuksista. Mittauksia voidaan tehdä sekä yksittäisten kotitalouksien että väestön kokonaistasolla.

Keskeisiä mittareita ovat esimerkiksi nettovarallisuus ja finanssivarallisuus, asuntovarallisuus sekä eläkeoikeuksien arvo. Varallisuutta voidaan tarkastella erikseen sekä kokonaisvarallisuutena että kerroinjaon muodossa: varallisuuskymmenykset, mediaani verrattuna keskiarvoon sekä huippujen ja alimpien jakautumien erot. Yleisiä talousteoreettisia mittareita ovat Gini-indeksi varallisuudesta, Palma-suhde ja Theil-indeksi, joilla mitataan varallisuuseroja.

Tietolähteet varallisuusmittauksissa pohjautuvat usein kotitalouksien kyselyihin, tilastovirastoihin ja hallinnollisiin rekistereihin. Kansainvälisesti mittauksia voidaan harmonisoida eurooppalaisissa ja maailmanlaajuisissa projekteissa, mutta vertailu on haasteellista erilaisten kyselyrakenteiden, omaisuuden arvojen määrittelyn ja vastausvirheiden vuoksi.

Varallisuusmittauksilla on keskeinen rooli politiikan ja talousarvioiden arvioinnissa. Niiden avulla voidaan tarkastella varallisuuserojen kehitystä, eläkejärjestelmien kestävyyttä, sekä vaikutuksia verotukseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Näin saadaan kuvaa yhteiskunnan taloudellisesta tilasta sekä mahdollisista epätasaisuuksien muodoista pitkällä aikavälillä.