Varaliikenneverkot

Varaliikenneverkot, suomeksi "välimatkaliikenneverkko", viittaa liikenneverkkoon, joka koostuu pääasiassa kansallisista ja kansainvälisistä tieteistä, joita käytetään pitkien matkojen kuljetukseen. Suomessa varaliikenneverkko on osa maantieliikenneverkkoa ja sen päätehtävänä on varmistaa sujuva ja turvallinen liikenne pitkänmatkaliikenteelle, kuten henkilö- ja tavaraliikenteelle.

Varaliikenneverkko koostuu pääosin valtatieverkosta, joka on merkittävin osa Suomen liikenneinfrastruktuuria. Valta- ja kantatieverkko muodostavat yhteensä noin 12 000 kilometriä tieverkkoa, joista valtatietä on noin 6 000 kilometriä. Näistä teistä suurin osa on kaksikaistaisia, mutta joitakin nelikaistaisia osuuksia on erityisesti suurten kaupunkien ja liikenteen keskusten välillä. Varaliikenneverkko yhdistää pääkaupunkiseudun, suurimmat kaupungit ja tärkeät teollisuusalueet sekä kansainväliset rajanylityspaikat.

Varaliikenneverkko on tärkeä osa Suomen taloutta, sillä se mahdollistaa tehokkaan tavarankuljetuksen ja henkilöliikenteen. Se tukee myös kansainvälistä kauppaa ja integroituu Euroopan liikenneverkkoon, kuten TEN-T-verkon (Trans-European Transport Network) osana. Liikenneverkkoon liittyvät myös siltayhteydet, kuten Salmisilta ja Suomenlinnaan johtava silta, sekä tunnelit, kuten Kehä III:n tunnelit Helsingissä.

Varaliikenneverkkoon liittyvät myös liikenneturvallisuus- ja liikennevirastot, jotka vastaavat tienhoidosta, liikennemerkinnöistä ja liikenteen ohjauksesta. Liikenneverkko on jatkuvassa kehityksessä, ja sen parantamiseen liittyy investointeja, kuten uusien teiden rakentamista ja vanhojen teiden kunnostamista. Esimerkiksi Helsingin ja Turun välillä on suunnitteilla uusia moottoriteitä, jotka parantavat liikennevirtoja ja vähentävät matka-aikoja.