Vapaarahoitteiset

Vapaarahoitteiset on termi, jota käytetään kuvaamaan hankkeita, projekteja tai järjestelyjä, joissa rahoitus muodostuu kokonaisuudessaan yksityisistä varoista. Rahoitus koostuu yleisesti sijoittajien omasta pääomasta, pankkilainoista sekä muusta yksityisestä rahoituksesta; julkista tukea, valtion tai kuntien rahoitusta ei käytetä tai siihen ei nojata.

Soveltamisalueet vaihtelevat, mutta vapaarahoitteisia hankkeita nähdään usein kiinteistökehityksessä, vuokra-asuntojen tuotannossa, infrastruktuuriprojekteissa sekä energiainvestoinneissa. Yksityinen sektori vastaa tällöin suunnittelusta, rakentamisesta ja rahoituksesta, kun taas julkinen sektori voi käyttää vapaarahoitteisia ratkaisuja tarjoamalla sopimus- ja hankintamenettelyjen puitteissa kilpailua ja läpinäkyvyyttä. Vapaarahoitteisiin hankkeisiin liittyy usein EU-tukisääntöjen sekä julkisten hankintojen sääntöjen noudattaminen, jos projekti on osa julkista kokonaisuutta.

Edut ja haasteet voivat vaihdella, mutta yleisesti vapaarahoitteiset hankkeet voivat nopeuttaa toteutusta ja lisätä kilpailua sekä tehokkuutta, kun yksityinen sektori vastaa rahoituksesta ja riskien jakamisesta. Toisaalta pääoman hinta voi olla korkeampi, pitkäjänteiset kustannukset voivat nousta ja palveluiden tai tonttien hinnat voivat lopulta vaikuttaa käyttäjiin. Lisäksi tämänkaltaisten hankkeiden suunnittelussa korostuvat sopimus- ja vastuukysymykset sekä läpinäkyvä seuranta.

Lyhyesti, vapaarahoitteiset kuvaavat rahoitusmallia, jossa yksityinen sektori kantaa suurimman osan hankkeen rahoitus- ja riskivastuista, usein yhdistettynä julkisiin hankintoihin tai kumppanuus- sekä kilpailulainsäädännön vaatimuksiin.