Valuuttakäytäntöjä

Valuuttakäytäntöjä, eli rahapolitiikkaa, kuvaa keskuspankin toimenpiteitä maan valuutan arvon, korkotason ja rahan tarjonnan hallitsemiseksi. Tavoitteena on yleensä taloudellisen vakauden ylläpitäminen, inflaation hallinta ja työllisyyden edistäminen. Keskuspankit voivat käyttää erilaisia työkaluja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yksi keskeisimmistä välineistä on ohjauskorko, joka vaikuttaa lainanotto- ja sijoituskustannuksiin. Nostamalla ohjauskorkoa keskuspankki pyrkii hidastamaan talouskasvua ja hillitsemään inflaatiota, kun taas koron laskeminen stimuloi taloutta. Toinen tärkeä keino on avomarkkinaoperaatiot, joissa keskuspankki ostaa tai myy valtion arvopapereita vaikuttaakseen rahan määrään rahoitusjärjestelmässä.

Lisäksi keskuspankit voivat asettaa pankkien varantovaatimuksia, jotka määräävät, kuinka suuri osa talletuksista pankkien on pidettävä reserveinä. Valuuttakauppaa eli valuuttoilla spekulointia voidaan myös käyttää valuuttakurssien vakaannuttamiseksi, vaikkakin tämä on harvinaisempaa kehittyneissä talouksissa. Tavoitteena on luoda ennustettava ja vakaa taloudellinen ympäristö, joka tukee yritystoimintaa ja kansalaisten taloudellista hyvinvointia. Valuuttakäytännöt ovat jatkuvasti muuttuva ja mukautuva osa talouspolitiikkaa.