Valotuskolmio

Valotuskolmio on perinteinen valaistusmenetelmä valokuvauksessa ja elokuvauksessa, jossa kohteen erottaminen taustastaan sekä kolmiulotteisen tilan ja muodon ilmaiseminen saavutetaan käyttämällä kolmea valonlähdettä: päävaloa, täytevaloa ja taustavaloa. Päävalo on kohteen ensisijainen valonlähde; se on sijoitettu kamerasta poispäin ja usein kohteen sivulle sekä hieman ylemmäs, jolloin kasvonpiirteet muodostuvat halutulla tavalla ja varjoja syntyy hallitusti. Täytevalo tasoittaa varjoja ja pehmentää ilmettä; sitä asetetaan vastakkaiselle puolelle päävalosta ja sen intensiteetti on pienempi, jotta päävalo pysyy määrällisesti hallitsevana. Taustavalo sijoittuu kohteen taakse tai sivulle ja sen tarkoituksena on erottaa kohde taustasta sekä luoda reunavalo, joka korostaa hiuksia ja hartioita.

Valoasettelua voidaan mukauttaa kuvaustyylin mukaan. Yleisesti päävalo määrittelee ilmeen ja muodon, täytevalo kontrolloi kontrastia ja pehmeyttä, ja taustavalo auttaa syventämään tilan tuntua sekä erottamaan kohteen taustasta. Joissakin tuotannoissa käytetään lisävalaistusta tai useampia taustavaloja taustan kokonaisvalaistuksen parantamiseksi, tai reunavalona tavaraa erottavaa rajausta. Valotuskolmio tarjoaa selkeän, helposti sovellettavan rungon, jonka avulla kuvaa voidaan muokata eri visuaaliseen ilmeeseen.