Valoisuusvalon

Valoisuusvalon on suomalaisessa valaistus- ja visuaalisen tutkimuksen keskustelussa käytetty termi, jolla viitataan kohteeseen kohdistuvan valon näköaistimukseen, jonka taustalla ovat kirkkauden ja värin ominaisuudet. Termi yhdistää sanat valoisuus ja valo, ja sitä käytetään kuvaamaan tilan tai kohteen ilmettä, kun eri valonlähteet ja sävyt muodostavat tietyn kontrastin ja spektrin tasapainon.

Tausta ja määritelmä: Valoisuusvalon ei ole vakiintunut tieteellinen käsite, vaan se esiintyy pääasiassa käytännön keskusteluissa valaistuksen laadun kuvailemiseksi. Määritelmä painottuu näköaistikokemukseen: se yhdistää kirkkauden, värilämpötilan sekä värintoiston, ja sitä tarkastellaan sekä fyysisin mittarein (luminanssi, spektri) että subjektiivisin katselukokemuksin.

Mittaus ja tutkimus: Tutkimuksessa tarkastellaan, miten valon spektri ja intensiteetti muokkaavat tilan visuaalista luonnetta. Keskeisiä mittareita ovat SPD (spectral power distribution), CCT (color temperature), CRI (color rendering index) sekä luminanssi ja kontrasti. Katselukokeet voivat täydentää objektiivisia mittauksia.

Sovellukset ja asema: Valoisuusvalon käsite esiintyy arkkitehtuurin valaistussuunnittelussa, näyttelyissä ja elokuvateollisuudessa, joissa halutaan hallita tilan ilmettä ja kohteiden väriä. Koska termi ei ole vakiintunut, sen käyttö vaihtelee kirjoittajien ja kontekstien mukaan.