Valituslupa

Valituslupa, suomen oikeuskäytännössä tarkoittaa lupaa valittaa korkeampaan oikeuteen. Se on eräänlainen etukäteinen hyväksyntä, jolla oikeus arvioi, saako aiemmin annetun päätöksen valittaa eri tuomioistuimeen. Suomessa valituslupa on erityisen tärkeä kriteeri silloin, kun halutaan saada ratkaisu korkeimpaan oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Käytännössä valituslupa liittyy usein siihen, että valituksen kohteena olevan päätöksen perusteella vedotaan laajemmin oikeudellisiin kysymyksiin tai pyritään yhtenäistämään tulkintaa. Lupaa arvioiva tuomioistuin tarkastelee, onko asiassa kysymys merkittävästä oikeudellisesta kysymyksestä, sen vaikutus laajempaan oikeuskäytäntöön tai muulla tavoin erityisen tärkeä seikka. Lupapäätös on harkinnanvarainen, eikä lupa siten automaattisesti myönny; jos lupa ei myönny, alempien tuomioistuinten päätös pysyy voimassa.

Valituslupa koskee sekä siviili- ja rikosasioita että hallinto-oikeudellisia asioita, mutta käytännöt ja kriteerit voivat olla erilaisia riippuen siitä, mihin korkeampaan oikeuteen valitus kohdistuu. Yleensä lupa haetaan sille taholle, joka olisi käsittelemässä valitusta, ja hakemukseen liittyy määräajat sekä muodolliset vaatimukset, jotka säädetään oikeudenkäymiskaaren ja siihen liittyvien lakien mukaan.

Valituslupa ei itsessään ole valitus, vaan edellytys, jonka täytyttyä asia etenee korkeampaan oikeuteen. Ilman lupaa päätös voi jäädä lopulliseksi.