Valikoituvuus

Valikoituvuus on käsite, jota käytetään kuvaamaan järjestelmän tai prosessin kykyä suosia tiettyjä tuloksia muiden kustannuksella. Se mittaa sitä, kuinka selvästi jokin mekanismi erottuu tai valkkaa halutun reitin, tuotteen tai vasteen yli epätoivotuista vaihtoehdoista. Valikoituvuus on ominaisuus sekä luonnossa että teknisissä sovelluksissa ja sitä tarkastellaan useilla mittayksiköillä ja konteksteilla.

Sovelluskohteita on monia. Kemiassa valikoituvuutta tarkastellaan esimerkiksi kemiallisessa reaktiossa tai katalyysissä: reagoivatko tietyt yhdisteet toisiin nopeammin tai sitoutuvatko tietyt substraatit haluttuun katalyyttiin. Enantiovalikoivuudella viitataan siihen, että yksi enantiomeeri reagoi tai sitoutuu toista nopeammin. Chromatografiassa valikoivuus tarkoittaa kykyä erottaa sekoitus kahdesta tai useammasta komponentista, jolloin yksi komponentti tunnistetaan ja erotellaan selkeämmin kuin toiset.

Lääketieteessä valikoituva sitoutuminen viittaa siihen, että lääkeaine osoittaa suuremman miellyttävän tai haitallisen vaikutuksen tiettyyn reseptorijaksoon tai alatyppiin verrattuna muihin kohteisiin. Analytiikassa ja sensoritekniikassa valikoivuus kuvaa sensori- tai mittausmenetelmän kykyä valita etukäteen määritetty kohde epäoleellisista signaaleista.

Mittaus ja rajoitteet. Valikoivuuden arvo lasketaan usein suhdelukuna kohteeseen vaikuttavan vasteen eroista tai voimakkuudesta verrattuna ei-kohteeseen. Valikoivuuteen vaikuttavat olosuhteet, kuten lämpötila, pH, liuotin sekä mittausmenetelmät, ja korkea valikoivuus ei välttämättä tarkoita yleistä tehokkuutta kaikissa tilanteissa, vaan siihen liittyy kontekstuaalisia rajoituksia.