Valaisettu

Valaisettu on suomen kielen adjektiivi ja imperfektin passiivin partisiippi, jolla tarkoitetaan, että jokin on valaistu tai valoilla varustettu. Sanaa käytetään kuvaamaan tiloja, esineitä tai alueita, joihin on asennettu tai suunnattu valaistus.

Sana muodostuu valais-juuresta, joka tulee verbistä valaista, sekä päätteestä -ettu. Tämä muodostus kuuluu yleisiin suomen kielen past|partisiipin adjektiiviyhtymiin, ja valaisettu voi viitata sekä pitkäaikaiseen valaistukseen että tapaukseen, jossa valaistus on äskettäin toteutettu.

Käyttö ja vivahteet: Valaisettu korostaa ennen kaikkea valaistuksen toteuttamista ja valaisusta, usein keinovalaistukseen liittyvissä yhteyksissä. Sitä käytetään teknisissä, arkkitehtonisissa ja arkipäiväisissä kuvauksissa, kun halutaan todeta, että jokin kohde on valaistu. Vastineena on yleisempi sana valaistu, joka kuvaa tilan tilaa ilman erityistä painotusta valaistusprosessiin.

Lähisanoja ja liittyviä käsitteitä ovat valaistus, valaistaminen, valaisin sekä valaistu-käsitteeseen liittyvät ilmaukset kuten "valaisimet" ja "valaistusratkaisut." Valaisettu on neutraali ja kuvaileva termi, joka sopii sekä teknisiin että kirjallisiin yhteyksiin.

Esimerkkejä: Rakennuksen julkisivu on valaisettu illan pimetessä. Tie on valaisettu katuvaloilla.