Vakiokäyrä

Vakiokäyrä eli kalibrointikäyrä on mittaustulosten tulkintaan käytetty kuvaaja, joka esittää signaalin (mittausvasteen) ja tunnettuja pitoisuuksia vastaavan arvon välisen suhteen. Sen avulla voidaan määrittää tuntemattoman näytteen pitoisuus vertaamalla sen vasteeseen kalibrointikäyrän avulla.

Vakiokäyrän laatiminen alkaa standardien valmistuksesta tai liuoksista, joiden pitoisuudet ovat tarkasti tunnettuja. Kullekin standardille mitataan vaste, ja nämä pisteet piirretään kuvaajaan. Malli valitaan usein lineaarinen, jos vaste kasvaa suoraviivaisesti pitoisuuden funktiona, mutta immunomäärityksissä tai epälineaarisissa mittauksissa käytetään epälineaarisia malleja kuten 4-parameter logistic (4PL). Joissakin tapauksissa pitoisuus määritellään käänteisesti tai logaritmiseen skaalaukseen perustuen. Kalibrointikäyrä tallennetaan ja sitä käytetään tuntemattomien näytteiden pitoisuuksien ratkaisemiseksi.

Vakiokäyrää käytetään monilla aloilla: kemiallisessa analyysissä, biokemiassa, kliinisessä diagnostiikassa, ympäristötutkimuksessa sekä laboratorioissa, joissa käytetään mittausmenetelmiä kuten spektrofotometria, ELISA, qPCR tai massaspektrometria. Kalibrointia sovelletaan sekä suoriin pitoisuuksien määrityksiin että sisäisten standardien avulla.

Laatu ja rajoitukset: kalibrointikäyrä on luotettava vain sovitun mittausalueen sisällä, ja sen tarkkuuteen vaikuttavat lineaarisuus, matriisivaikutukset, signaalin drifti, standardien laatu ja mittausolosuhteet. Käytetään toistomittauksia, laadunvarmistusta ja mahdollisesti kalibrointikertojen uudelleennäyttöä, kun mittausolosuhteet muuttuvat.