Vahvistinkytkennöiden

Vahvistinkytkennöillä tarkoitetaan elektronisia piirejä, joiden tarkoituksena on kasvattaa sähköisen signaalin voimakkuutta. Tämä vahvistus voi koskea jännitettä, virtaa tai tehoa. Vahvistinkytkennät ovat keskeisiä monissa elektronisissa laitteissa, kuten radiovastaanottimissa, äänentoistojärjestelmissä, tietokoneissa ja viestintälaitteissa.

Yksinkertaisin vahvistinkytkentä perustuu usein transistoriin tai elektroniputkeen, joka toimii kytkimenä. Pieni ohjaussignaali voi hallita suurempaa virtaa virtalähteestä, jolloin tulosignaali vahvistuu. Eri tyyppisiä vahvistinkytkentöjä on olemassa riippuen siitä, millaista signaalia halutaan vahvistaa ja millä tavalla.

Yleisiä vahvistinkytkentöjen luokitteluja ovat luokka A, luokka B, luokka AB ja luokka C. Luokka A -vahvistimet tarjoavat lineaarisimman vahvistuksen, mutta ovat vähiten tehokkaita. Luokka B -vahvistimet ovat tehokkaampia, mutta voivat aiheuttaa vääristymiä. Luokka AB on kompromissi näiden kahden välillä. Luokka C -vahvistimet ovat kaikkein tehokkaimpia, mutta niitä käytetään tyypillisesti vain radiotaajuussovelluksissa, joissa signaalin muoto ei ole kriittinen.

Vahvistinkytkennöissä tärkeinä parametreina ovat vahvistus (gain), kaistanleveys (bandwidth), hyötysuhde (efficiency) ja särö (distortion). Näiden parametrien optimointi on olennainen osa vahvistinkytkentöjen suunnittelua kulloiseenkin käyttötarkoitukseen.