Väestötiheys

Väestötiheys on maantieteellinen tunnusluku, joka kuvaa alueen asukkaiden määrän suhteessa sen pinta-alaan. Yleisin yksikkö on asukkaita per neliökilometri (asukkaat/km^2). Väestötiheydestä voidaan laskea: D = P/A, missä D on tiheys, P on alueen väestö ja A sen pinta-ala.

Tilastotietoon perustuva väestötiheys lasketaan eri maantieteellisillä yksiköillä, kuten kunnilla, alueilla tai valtioilla. Luvut perustuvat väestötietoihin sekä pinta-alaan, ja ne päivitetään säännöllisesti väestönmuutosten ja karttatietojen mukaan.

Maantieteellisesti väestötiheys vaihtelee suuresti: tiheimmät alueet löytyvät suurkaupungin keskuksista ja rannikkoalueilta, joissa palvelut, työpaikat ja infrastruktuuri keskittyvät, kun taas sisämaa ja erämaa ovat usein harvaan asuttuja. Tiheys ei kuitenkaan kuvaa asutuksen tarkkaa jakautumista: pienellä alueella voi olla sekä tiheästi että harvaan asuttua maastoa, ja suuret alueet voivat sisältää sekä kaupunkialueita että maaseutua.

Väestötiheydellä on käytännön merkitys kaupungin ja alueen suunnittelussa sekä julkisten palveluiden, liikenteen ja ympäristövaikutusten arvioinnissa. Sitä käytetään myös kansainvälisessä vertailussa kehityksen, infrastruktuurien ja elinympäristön laatua mittaavana mittarina.

Rajoitteita: aritmeettinen tiheys ei näytä asutuksen sisäistä hajontaa eikä mittaa tilan soveltuvuutta tai tilojen kapasiteettia. Siksi tiheys on yksi monista maantieteellisistä työkaluista, jotka on tulkittava yhdessä muiden tiedonlähteiden kanssa.