Uudelleenpolymeeristämisellä

Uudelleenpolymeeristämisellä viitataan prosessiin, jossa polymeeri muunnetaan takaisin monomeeriyksiköikseen tai lyhyempiin polymeeriketjuihin. Tämä voi tapahtua useilla eri tavoilla, joista yleisimpiä ovat kemiallinen ja terminen hajotus. Kemiallisessa uudelleenpolymeeristämisessä käytetään kemikaaleja, kuten happoja, emäksiä tai liuottimia, katalyyttien avulla hajottamaan polymeerin sidoksia. Termisessä hajotuksessa korkea lämpötila vapauttaa polymeerin monomeeriyksiköt. Myös biologisia menetelmiä, jotka hyödyntävät mikrobeja tai entsyymejä, tutkitaan.

Tämän prosessin ensisijainen tavoite on kierrätys, jolla pyritään vähentämään jätemääriä ja säästämään neitseellisiä raaka-aineita. Uudelleenpolymeeristämällä saadaan usein korkealaatuisempia kierrätysmateriaaleja verrattuna perinteiseen mekaaniseen kierrätykseen, jossa polymeerin ominaisuudet voivat heiketä jokaisella kierrätyskierroksella. Saavutetut monomeerit tai lyhyet polymeeriketjut voidaan sitten käyttää uudelleen uusien polymeerien valmistukseen, sulkien siten materiaalikierron.

Uudelleenpolymeeristämisellä on potentiaalia muuttaa muovijätehuoltoa merkittävästi, erityisesti hankalasti kierrätettävien muovien kohdalla. Sen laaja käyttöönotto vaatii kuitenkin edelleen kehitystä tehokkuuden, taloudellisuuden ja skaalautuvuuden parantamiseksi. Teknologian kehittyessä uudelleenpolymeeristämisestä odotetaan tulevan yhä tärkeämpi osa kestävää materiaalienhallintaa.